Uutiskirje - helmikuu 2016
Mihin se taas katosi, ja mistä sitä saa lisää?
Kuukauden teoksena on teos, joka ei ole vielä valmistunut. Katri Heinänen uskaltaa näyttää teoksensa kesken prosessia ja kertoo työn rankkuudesta – ja hienoudesta. Taiteilija toteaa kiertelemättä: "Ansaintalogiikat ja kustannustehokkuudet ja kaikenlaiset muut jutut, ihan vain normaaliarkikin riittää: elämässä on ajateltava usein muuta kuin taidetta."
Ei arki tosiaan taiteilijaakaan väistä, eikä muukaan taiteen ulkopuolinen maailma. Ja valitettavan usein juuri se muu pitää maalituubin suun kiinni ja kynät telineessä turhan pitkiä aikoja.
Monet taiteilijat ovat jopa kuvanneet elävänsä kahta eri rinnakkaisarkea. On se normaali, kaikkien ihmisten hyvin samanlainen arki, jossa kamppaillaan jokapäiväisistä, tavallista asioista suoriutumisen kanssa - kaupassakäyntien, kodin siivouksen, auton huoltojen, päiväkodin naamiaisten, asumisen kerryttämien laskupinojen ja ehkä vielä sen taiteilijan ammatin rinnalle otetun toisen työn tehtävienkin kanssa. Ja sitten on se toinen arki, jossa huolehditaan työtilojen vuokrista ja muista juoksevista kuluista, näyttely- ja myyntisopimuksista, aikataulujen sumplimisesta, kuljetuksista ja vakuutuksista, teosten tilityksistä ja kirjanpidosta, materiaalivaraston täyttämisestä - ja ties mistä kaikesta taiteilijuuden mukanaan tuomasta pakollisesta arkisälästä. Tottakai taiteilijan arkeen pitäisi mahtua se varsinainen ydintyökin, siis teosten tekeminen, mutta tosiasia on, että vain harva pystyy järjestämään elämänsä niin, että luovalle työlle jäisi säännöllisesti tarpeeksi ehjää Aikaa arjen muiden tehtävien selättämisen jälkeen. Valitettavan harvoin taiteilijan löytää teostensa ääreltä silloin, kun arjelle varatut tunnit on jo käytetty.
Ei löyty varmaankaan taiteilijaa, joka ei tietäisi, kuinka arvokasta Aika on. Nimenomaan ehjä Aika, sellainen katkeamaton Ajan pätkä, jolloin kaikki pakollinen suoritettava on suoritettu alta pois - tai ainakin piilotettu silmiltä näkymättömiin - ja häiriötekijät lukittu ulkopuolelle.
Ehkä se kaikki taiteilijan vaalima Aika siirtyy työprosessin myötä teoksiin, koska, paradoksaalista kyllä, taidenäyttelyissä kuulee usein sen, että katsojat kokevat teoksia katsoessaan rauhoittuvansa ja saavansa Aikaa itselleen. Aikaa ajatuksilleen, tai irtioton oman arkensa kiireistä, tai mielelle jotain muuta askarreltavaa. Tämä vain tekee taiteilijalle Ajasta vieläkin arvokkaampaa.
Jatketaan siis Ajan vaihdon merkeissä tulevaisuudessakin! Tänäkin vuonna Plankkon taiteilijoilta teoksia valmistuu koko ajan, sekä pitkään prosessissa olleita että nopeammin syntyviä ja näyttelyitä riittää joka kuukaudelle. Kannattaa käydä tutustumassa - kaiken muun ohella mukaan saattaa tarttua Aikaa!
---
Plankkon helmikuun 2016 teoksena on siis Katri Heinäsen vielä nimetön keskeneräinen teos, jonka meneillään olevasta tekoprosessista voi lukea taiteilijan itsensä kertomana Plankkon sivuilta.
Hehkeyttä helmikuuhun,
ja sitä aikaa itse kullekin,
toivottavat
Päivi & muut plankkolaiset
|
