Hallinnasta sallimiseen
Hyvinvoinnillemme on tärkeää tuntea, että meillä on ainakin jollain tavalla homma hanskassa oman elämämme suhteen. Erityisen tärkeää on, että koemme voivamme vaikuttaa oman elämämme kulkuun ja meitä koskeviin asioihin. Usein tässä yhteydessä puhutaan elämänhallinnasta.
Joskus hallinnasta tulee kuitenkin vankila. Minusta siitä tulee vankila silloin, kun hallinta ajautuu suorittamisen puolelle ja alamme vaatia itseltämme liikaa. Kun toistuvasti työnnämme tunteitamme ja todellisia tarpeitamme syrjään hallitaksemme sellaisiakin asioita, joihin emme ehkä todellisuudessa voi edes vaikuttaa.
Tämä tapahtuu yleensä huomaamatta. Ehkä unohdamme, ettemme voikaan hallita kaikkea. Petymme ja tunnemme riittämättömyyttä, vaikka teemme kaikkemme. Näkökenttämme kaventuu, katsomme elämäämme ikään kuin putken läpi. On vaikea nähdä vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia.
Sallimisella tarkoitan lupaa pysähtyä ja uskallusta katsoa kaikessa rauhassa, mistä oikein on kysymys. Annan itselleni luvan hengittää syvään ja kuunnella itseäni. Mikä on tärkeää juuri nyt, mihin voin vaikuttaa, mihin haluan keskittyä? Mistä haluankin päästää irti sen sijaan, että kuluttaisin kaiken energiani taistelemalla vastaan?
Salliminen on sen ymmärtämistä ja hyväksymistä, että kaikkea ei voi hallita. Salliminen on kuulolla olemista itselleen ja elämälleen. Kun yhteys itseen on luotu, on helpompi luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Pystyn tekemään omaa hyvinvointiani tukevia valintoja elämässäni. Niinäkin hetkinä, kun elämä ympärillä vaikuttaa epävarmalta tai hallitsemattomalta.
Salliva mieli on vastaanottavainen uusille ideoille ja oivalluksille. On helpompi nähdä sellaisiakin ratkaisuja, joilta aiemmin ummisti silmänsä.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 31.3.2014.
|
