Lounasaikaan mennessä kaikki ovat saapuneet. 
Päätämme istua ulkona, aurinko paistaa 
ja on yhä lämmintä. 
Nostamme avattavia tuoleja pihalle.
Lasit kilisevät tarjottimella. 
Järvenselkä kimmeltää, 
savuke syttyy, ruoholle kierähtää hedelmä. 
Tästä on pitkä sanoihin.
Tiedämme sen.
Mutta sillä että olemme tässä, 
on jo itsessään merkitystä. 
Ja ennen pitkää jonkun on aloitettava. 
Sanottava se ensimmäinen sana, 
joka toimii kuin liipaisin,
liike on peruuttamaton.
Sitä ennen emme poistu täältä.